“Oletko koskaan kuullut, että olisin valittanut talvesta? No nyt valitan”, totesi lappilainen äitini eilen.

Oikeastaan kaikki, joiden kanssa olen puhunut aiheesta, tuntuvat olevan sitä mieltä, että tämä talvi oli poikkeuksellisen pitkä ja raskas.

Itselläni ainakin on sellainen olo, kuin olisin juuri juossut ultramaratonin, mutta tehnyt sen jossain pimeässä kellarissa repullinen lyijyä selässä. Olo on jämähtänyt, ajatukset tunkkaisia. 

Tarvitsen lepoa, kyllä, mutta ennen kaikkea tarvitsen uutta virtaa. Jotain raikkaampaa, kevyempää energiaa. Uusia ideoita, inspiraatiota, iloa, valoa. Haluan riisua tämän raskaan talviturkin yltäni.

Viime päivinä olen siis tietoisesti suunnannut huomioni henkisen talviturkin riisumiseen.

On vaikeaa saada jymähtäneet ajatukset liikkeelle tahdonvoimalla – tai varsinkaan ajattelemalla lisää. Sen sijaan olen jo vuosia noudattanut yksinkertaista filosofiaa: laittamalla energiat liikkeelle kehossa ja kotona, jokin mielessäkin liikahtaa, ja kun jokin liikahtaa mielessä, jokin liikahtaa myös elämässä. Niin se vain toimii.

Keväällä tulee usein kiusaus jättää vanha, väsynyt talviturkkiversio itsestään kokonaan taakse ja päättää ryhtyä täysin uudeksi ihmiseksi. En enää mene siihen lankaan. Olen miettinyt viime päivinä, että avainsana on virtaus, ei kuohunta. Jokin vaivaton pieni muutos, joka tapahtuu melkein itsestään, kun sitä kevyesti tönäisee liikkeelle. 

Muutamia tönäisyjä viime päiviltä:

Päiväkävelyt, aina. Auringossa parempia, ystävän ja kahvin kanssa parhaita.

Ensimmäiset askeleet kuivalla asfaltilla ballerinatossuissa.

Talvivaatteiden, saappaiden ja villahuivien vieminen varastoon.

Ikkunoiden peseminen.

Paperikasojen selvittely. 

Laukun siivoaminen kuiteista ja muusta rojusta.

Pinterestin ja inspiroivien kirjojen selailu.

Kevyiden takkien hakeminen varastosta ja niiden seremoniallinen ripustaminen eteiseen.

Oman nahan luominen! Kuurasin itseni päästä varpaisiin kuorintavoiteella, otin pitkän suihkun, pesin hiukset ja hampaat. (Uinti, sauna tai kylpy olisi tähän erinomainen bonus.)

Tänään kävelin paperikassi kädessä ympäri kotia ja keräsin haaviini kaikenlaisen kuolleen ja kuupahtaneen: pullot kauppaan, pahvit ja lasipurkit keräykseen, kuivuneet pääsiäisoksat ja nuupahtaneet narsissit roskiin. 

Tilalle hain uudet terhakat kukat, persikanväriset, pinkit ja oranssit. Avasin ikkunat.

Tervetuloa kevät ja uudet, kepeämmät tuulet – teitä on kaivattu.